Te­am: Ti­mo, Jon­na, Ki­lu, Ee­va, Len­nu ja Vil­le

Tuu­let o­li­vat e­del­leen han­ka­lat. E­del­li­se­nä päi­vä­nä ORC3:n mo­lem­mat ra­dat o­li hy­lät­ty Lut­fis­kin teh­ty­ä hy­vi­tys­pyyn­nön il­mei­ses­ti huo­nos­ta ra­das­ta. O­mas­ta mie­les­tä­ni toi­nen start­ti o­li koh­ta­lai­nen. Tot­ta kui­ten­kin on, et­tä ra­taa ei e­des y­ri­tet­ty kor­ja­ta ki­san ai­ka­na.

En­sim­mäi­nen tun­ti o­do­tel­tiin tuul­ta täy­sin tyy­nes­sä. Lo­pul­ta pie­ni pil­vi­laut­ta toi tuul­ta ja hom­ma saa­tiin käyn­tiin. Tuu­li kui­ten­kin kään­tyi n. 180 as­tet­ta ja ki­sa am­mut­tiin poik­ki.

Jon­kin a­jan pääs­tä tuul­ta taas o­li sen ver­ran, et­tä pääs­tiin vauh­tiin. E­ka start­ti me­ni meil­tä koh­ta­lai­ses­ti. Krys­sil­lä ol­tiin jo ai­ka hy­vis­sä a­se­mis­sa. Tuu­li vain kään­tyi ko­ko a­jan vas­tai­sek­si ja y­lä­mer­kil­le teh­dyt ven­dat o­li­vat het­ken pääs­tä taas pie­les­sä. En­nen y­lä­merk­ki­ä teh­tiin mon­ta y­li­mää­räis­ta ven­daa ja jää­tiin hän­nil­le.

Vii­mei­nen start­ti o­li taas koh­ta­lai­nen. ra­ta o­li taas vi­no, mut­ta nyt si­tä en­sim­mäi­sen ker­ran jo­pa kor­jat­tiin.

Ra­ta­ki­sa vi­nol­la ra­dal­la hei­kos­sa tuu­les­sa o­li meil­le ai­ka ka­tast­ro­fi. I­so­jen ve­nei­den kat­vei­den väis­tä­mi­ses­sä o­li täy­si työ, ei­kä o­man luo­kan ve­nei­den kans­sa ki­saa­mi­ses­ta ol­lut pu­het­ta­kaan.