| Talvipurjehdusta Iiriksellä | |
| 2009.02.16 | |
| 2010.04.13 |
Tänä talvena saimme jälleen mahdollisuuden päästä talvea (ja 50v päiviäni) pakoon etelään. Appivanhempani Riitta ja Pekka Kärkkäinen ovat veneellään toisella maailmanympäripurjehduksellaan ehtineet Uuteen-Seelantiin.
IirisEdullisimmat lennot tarkoittavat reilun 40 tunnin matkustusta suuntaansa. Meno matkalla pysähdyimme Sydneyssä ja teimme näin päivämatkan Australiaan. Matkan rasituksesta, aikaerosta ja 36 asteen lämmöstä huolimatta ehdimme viettää hauskan turistipäivän.
Kuuluisa oopperatalo.
Lopulta pääsimme Aucklandiin West-Haven Marinaan ja Iirikseen. Yöunien jälkeen pääsimme tutustumaan Viaducktin sataman ihmeisiin. Kaikista uskomattoman hienoista veneistä ihastuimme eniten open 60 Artemikseen. (Aucklandissa ollessamme kävimme joka päivä vähintään kerran katsomassa tätä ihmettä)
Artemis
Toki Americas Cup veneet myös hivelivät silmää.
Oracle Racing veneet
Ensimmäisen purjehduksen teimme läheiseen Waiheke saareen, jossa yövyimme kahdessa lahdessa. Tässä maassa riittää purjehduskisoja. Yhdessä Waiheken kylässä saimme katsella paikallista viikkokisaa, joka oli vastaavaa tasoa kuin meilläkin. Gastipulakin taitaa olla globaali ilmiö, koska veneissä ei paljon porukkaa ollut.
Vanhatkin veneet ovat sporttisia. Kevyitä ja ylirikattuja. (ORCi IW ei täällä menestyisi)
Välillä palasimme takaisin Aucklandiin. Louis Vuitton Pacific Series:n yhteydessä järjestettiin O'pen Bic kisa max 15v junioreille. Kisa pidettiin satama-altaassa, joten läheltä pääsi seuraamaan. Voittaja sai veneen omaksi ja mikä parasta, pääsi varsinaiseen kisaan finaaliin 18. gastiksi.
O'pen Bic kisa Viaducktissa
Syntymäpäivilleni ei tullut kovin montaa vierasta, vaikka tarjolla oli kullekin kimpale raakaa lihaa. Onneksi tarjoilukivi oli sen verran lämmin, että halukkaat saivat vähän kypsennettyä.
Tuulet olivat olleet varsin kevyitä ja kuuntelimme usein VHF 21 kanavalla pyörivää jatkuvaa säätiedotusta. Lopulta luvattiin yli 20 solmun myötäistä tuulta, jolla päästäisiin n. 56 mailin päässä olevalle Great Barriersin saarelle.
Matkalla opiskelimme maailmanympäripurjehdusta. Ensin harjoiteltiin haavan ompelemista. (Tärkeä taito Valpurissakin) Juuri kun olimme sisäistäneet sohvapurjehduksen salat, nousivat aallot liian korkeiksi autopilotille, ja jouduimme ruoriin. Tämä tietysti oli vain hauskaa. Vaikka Iiriksen pohjassa on noin tuuman kerros veden eliöitä ja genaakkeri oli vasta neulomolla, saatiin 8 solmua rikki helposti virsaria ajamalla.
Great Barriersilla oli sitten aika pienelle liikunnalle. Saaren korkein huippu on 621 metriä korkea Mount Hobson. Kun lähdimme nousuveden aikaan, saimme pari metriä ilmaiseksi. On kuulemma purjehduskilpailuja joissa osana on vuorille kiipeilyä, joten tämä oli loistavaa harjoitusta.
Muutaman tunnin ja hikipisaran jälkeen ylhäällä. Taustalla lahti, jossa Iiris kellui.
Matkalla etelään näimme useita valaita. Tässä yksi.
Whangaparapara lahdessa pyöri myös kymmeniä delfiinejä, joista ei kumma kyllä tullut yhtään kuvaa meidän kameroihin.
Paluu matkalla kävimme vielä parissa lahdessa Coromandel niemellä ja Rangitoto saaren juoppolahdessa. (Mikä loistava nimi ja paikka, mutta appivanhempien vieraana siis...)
Matkalla Aucklandiin jäimme seuraamaan pari Louis Vuitton starttia.
Loppuajan sitten fiilistelimme kisakylässä ja kävimme välillä ihailemassa Artemista.